|
|
Post by kammokuski #1 on Mar 2, 2008 3:32:16 GMT -5
:DTiimimme uusi jäsen Wettis on vetässyt lipat pellolla Lauantaina.Tiedossa osumista vain wettiksen lähettämä kuva käsi paketisssa.
|
|
|
|
Post by Wettis #13 on Mar 2, 2008 13:57:56 GMT -5
Wrooom! juu näin pääsi käymään, joten "kotkan poika" on nyt kirjaimellisesti ilman siipii seuraavat 5-6 viikkoa (tohtorin ennusteen mukaan). Oikean käden Värttinäluu murtui yläpäästään, niinpä tässäkin yritetään harjoitella vasenkätiseksi pikakirjoittajaksi  Hommahan tapahtui niin, että päivän ajot sujui paremmin kuin koskaan ja oli fiilis oli lähes voittamaton. Kokeilin myös takaiskarin säätöjä laidasta laitaan ja niinpä päivän päätteksi löin vielä paluuvaimennukset täpöille (eli ruuvi täysin auki) ja lähdettiin Peten kanssa viimeiselle kierrokselle. Peten lähtiessä, niin jäin vielä räpläämään ajanottokelloa puoleksi minuutiksi, jonka jälkeen tietysti piti lähteä ajamaan Pete kiinni ja yritystä oli enemmän kuin lääkäri olisi määrännyt. Tunsin kyllä heti, että takaiskarin säätö meni täysin pieleen ja Kotka muuttui jänikseksi (takapää pomppi holtittomasti pienissäkin pompuissa). Reittimme alkoi metsäautotieltä (Marjamäessä) hakkuualueen pyörityksellä, jota kerkisin ajaa vain n. 3 minuuttia ennen maahansyöksyä. Tullessani pienelle suoranpätkälle, jossa meni syviä spooreja erisuuntiin, niin päätin runtata kaasulla sen suoraksi välittämättä urien suunnista (kuten olin tehnyt edellisellä kierroksellakin ... tosin paluuvaimennuksen ollessa täysin kiinni). Pyörän takapää kuitenkin pompahti hieman ilmaan, eikä etupyörä noussutkaan spoorista ylös vaan luiskahti alta. Kotkan poika aloitti lentonsa suoraan korkeahkoon mättääseen, jossa vielä kanto koristi päällimmäisenä ja muistikuva jäi mieleen kuinka suoraan pääedellä lensin mättääseen ja kypärän lippa taipui silmieni eteen. Päähän ei kuitenkaan onneksi sattunut, vaan ranteessa leimahti sanoin kuvaamaton kipu, johon yritin kaapia lunta kivun ja turvotuksen lieventämiseksi. Peten ja hänen vaimonsa avustuksella olimme Lempäälän terveysasemalla alle puolen tunnin, mutta kokemattoman lääkärin vuoksi jouduimme TAYSsiin. TAYSsissä sitten vietimmekin seuraavat 6h!!!! Ensimmäisen 3h jälkeen pääsin röntgeniin ja seuraavan 3h jälkeen Ortobedin vastaanotolle. Hermot olisi mennyt totaalisesti, mutta kaveri, jolta oli molemmat ranteet, olkapää ja lapaluu murtunut Dynasetin Offroad areenalla odotti myös kiukuttelematta vuoroaan 3h odotusaulassa ennen kuin hänet otettiin sisään (käsittämätöntä)! En kyllä suostu uskomaan, että edessä olisi 5-6 viikkoa ajotaukoa, mutta aika näyttää. Tällaista tälläkertaa, -Wettis- ps. vaikka tuossa yllä laitoin tapahtuman hieman pyörän säätöjen piikkiin, niin kyllähän todellisuudessa äijän kokemattomuuden ja ajotaidon puutteeseen tämä menee. Vetomies olisi vaikka keulinut sen kohdan (ei se niin paha paikka ollut) |
|
|
|
Post by Sirkku #31 on Mar 2, 2008 15:48:21 GMT -5
Vinkiksi vain, se paluu on täysin AUKI kun se ruuvi on auki, eli ajoit singolla. Pikaista paranemista ja jos olet Lempäälästä niin Koskissa pääsee röntgeniin n. 1/10 siitä ajasta kuin TAYS:ssä. Olen kerran TAYS'n ensivussa varronnut n. 2h, kunnes sieltä tuli lekuri aika hätäsesti luo, kyseessä oli tilanne, josta olisi saattanut jo siinä ajassa seurata hengenlähtö, hoitsu vaan ohjas paareille maakaamaan. Että silleen!
|
|
|
|
Post by Wettis #13 on Mar 4, 2008 13:17:02 GMT -5
... juu kyllä Lempäälän puolelta ollaan (tosin vasta viime syksystä lähtien), mutta silti tuo Koski on vielä hieman tuntematon (tarkoitatko kenties Valkeakosken sairaalaa tai Koskiklinikkaa?). Tulipahan opittua (kantapään kautta), että säädöillä tosiaankin on vaikutusta. Ainoona positiivisena asiana näen tällähetkellä, että myöhästyin Kurun kisan ilmoittatumisesta (Kuntoluokkaan), mutta kannustamaan kyllä ollaan tulossa (joten ei sitten "pumpata" niissä mäissä  ) -Wettis- |
|
|
|
Post by Sirkku #31 on Mar 4, 2008 16:05:00 GMT -5
Ihan Valkeakosken sairaalaa tarkoitin, kaverit Vesilahdne puolelta on aina kutsuneet Valkeekoskee vaan Koskiks ;-)
Ja siitä on kyllä kokemusta ja vaan hyvää sellaista. Kerran sain imetysaikana jonkun ihme ruokapöpön kyläillessä ja sit meni 2pv ettei mikään pysyny sisällä. Yks kaks kaikki ikään kuin stoppas, eli veto katkesi ihan täysin. Nippa nappa tuettuna pysyin jaloillani. TAYS'ssä olis pistetty EA:ssa makaan paareille muutamaks tunniks, Koskissa sisään ja 10min. myöhemmin tipalla nestettä suoneen. Puol tuntia myöhemmin halusin jo kotiin, pari tuntia myöhemmin oli pikku pakkaus asiaan kuuluvaa litkujauhetta mukana ja ohjeet jatkoa varten. Voi tietty kuulostaa äijistä oudolta, mutta saatto olla muksun vastustuskyvyn kannalta ratkasevaa ettei imetys päättynyt tohon tautiin, hoito oli nopeaa ja tehokasta.
Meillä on omalääkärinä Kuljussa Lehmus, joka pistää kyllä TAYS'iin suoraan kun aihetta on, mutta sinne en tosiaankaan halua ellei ole kyse jostain mihin Koskissa ei ole valmiuksia. Äitiys/Synnytys -puolihan siellä on lopetettu jo vuoskymmen sitten.
Missäs kalliolla sitä tarviis seistä tyylipuhtaasti tapeilla että sais kerran yhden edustuskelposen kuvankin ;-)?
|
|
|
|
Post by Artsi on Mar 6, 2008 14:39:17 GMT -5
Pikaista paranemista. Toivottavasti into ei laantunut.
|
|
|
|
Post by Wettis #13 on Mar 9, 2008 4:50:37 GMT -5
... juu into varmaan taas kasvoi, sillä laji muistutti jälleen haastavuudestaan ja se erityisesti motivoi ja innostaa itseäni "voittamaan" tämän lajin niksit ... vaikkakaan enempää tämän kaltaisia muistutuksia en kyllä silti kaipaa ;D Kunhan vaan ei olisi liikaakin intoa ja malttaisi olla n. 6 viikkoa ajamatta, kuten tohtori setä sanoi. Epäilen kyllä tuota aikaa, sillä käsi tuntuu joka päivä paremmalta. Toissapäivänä uskaltauduin jo autoa ajamaan, vaikkakin vedet tuli melkein silmiin vaihdetta vaihtaessa. Eilistä kisaa ei myöskään olisi mitenkään voinut jättää näkemättä, joten lisää teippiä käteen ja eri värisiä pillereitä huuleen jos muu ei auta ... komeesti Team Virkki Racing siellä menikin, mutta tuloksia katsottaessa jotain joillakin oli kuitenkin mennyt pieleen ... jälkilöylyjä odotellessa  -Wettis- |
|
|
|
Post by Wettis #13 on Apr 6, 2008 11:10:11 GMT -5
Wrooom! Viisi viikkoa, viisi hikistä viikkoa on kulunut mahalaskustani ja tänään oltiin sitten ensimmäistä kertaa "tositoimissa". Murtuma on varmastikin parantunut jo hyvin, mutta jännetupin tulehdus iski vielä ranteeseen päälle ja sitä on tässä nyt yritetty parannella rannetuen voimalla. Valitukset kuitenkin sikseen, sillä kyllä oli taas niiiiiin hienoa luistella kesäkumeilla "hieman" mutaisia spooreja pitkin. Tästä se treenaaminen taas alkaa kohti Päitsiä!!! Luit oikein, sillä ensivuonna aiotaan Petan kanssa lähteä Päitsiin ... katsomaan ja kannustamaan jälleen ;D -Wettis- |
|
|
|
Post by Wettis #13 on May 20, 2008 10:46:56 GMT -5
Wrooom! niin sitä vaan toisille nuo loukkaantumiset tuppaa näköjään kasaantumaan, hiddo!  Tänään varmistui tuomio eilisestä kaatumisesta, että kylkiluuhan siinä sitten murtui. Positiivisesti ajateltuna kylkiluiden paraneminen on yleensä nopeampaa kuin esim. tuon edellä tapahtuneen värttinäluun, mutta ei se silti hirveästi tällähetkellä lämmitä.  Tapahtuma itsessään oli erittäin harmiton ja tapahtui 0-vauhdissa, jossa kaaduin alarinteen suuntaan kääntyessäni 90 astetta vasemmalle. Siinä vain sattui osumaan terävä kalliolohkare suoraan kyljen alle, jossa ei tietenkään mitään suojia ole. Jouni oli kyllä kärppänä paikalla nostamassa pyörääni ja harmitteli huonoa tsäkää tuon lohkareen osalta, jonka johdosta jouduin hieman irvistelemään ja happea hakemaan hetken aikaa. Arttu puolestaan antoi kyytiä lohkareelle reitin varrelta, jotta ei se enää seuraavalle "Ö-juniorille" osu kohdalle. Muuten eiliset reenit oli älyttömän hyvät ja erityiskiitokset Artulle kaarreajon opeista, joilla taas otetaan niitä tärkeitä sadasosia seuraavissa kisoissa pois. Terveiset nimimerkillä "Aku Ankka" ps. nyt menee kyllä tiukille tuo 8.6. järjestettävä ISDE tukikilpailu, mutta ei kirvestä vielä ole heitetty kaivoon |
|
|
|
Post by kammokuski #1 on May 20, 2008 11:41:43 GMT -5
|
|
|
|
Post by Artsi on May 20, 2008 14:28:00 GMT -5
Että pitikin kääntyä takaisin sinne uuteen ylämäkeen...
Koutsi täällä pahoittelee kovasti tapahtunutta ja tuntee syvää osasyyllisyyttä johdateltuaan valmennettavat noin hurjalle siirtymäreenipätkälle.
|
|
|
|
Post by Wettis #13 on May 21, 2008 8:47:52 GMT -5
... kyllä Koutsille annetaan aiheesta täysi synninpäästö ja kyllähän siitä paikasta sitten lopuksi vielä mentiinkin (vaikka hieman happea hakien  ). Reitithän olivat aivan loistavasti valittu ja oli oikeesti hienoo ajaa pitkästä aikaa muutakin kuin peltoo ja hakkuu aukeeta, joita monesti tulee pelkästään kahlattua. Kyllä tuo "kömmähdys" menee täysin artistin (ei siis Artsin, vaan artistin ;D) piikkiin, joka tosiaan muuten olisi ollut lähes harmiton ilman sitä "perkuleen" lohkaretta Kyllä tästä taas noustaan ja uutta intoa puhkutaan taas viimeistään parin viikon kuluttua. Doktori antoi varovasti lupaa alkaa jälleen harjoittelemaan kivun sallimissa rajoissa jopa alle kahden viikon, mutta kaatuminen on kuulemma nyt ehdottomasti kiellettyä ... ainakin samalle kyljelle -Wettis- |
|
|
|
Post by Sirkku #31 on May 21, 2008 12:52:22 GMT -5
Mulla kesti aika tarkkaan sen kaksi viikkoa kun ajamaan pystyi taas ilman mitään ylimääräisiä tuntemuksi. Kuitnekin 3vkk päästäkin se oli vielä niin heikkoa, että pieni kellahdus ja kyljen hipaisu kantoon napsautti uudelleen. Että eipä taida olla niin väliä vaikka kaatuisi toisellekin kyljelle, rustoilla ne kai kaikki on yhteydessä toisiinsa kummiskin?
|
|
)
Tänään varmistui tuomio eilisestä kaatumisesta, että kylkiluuhan siinä sitten murtui. Positiivisesti ajateltuna kylkiluiden paraneminen on yleensä nopeampaa kuin esim. tuon edellä tapahtuneen värttinäluun, mutta ei se silti hirveästi tällähetkellä lämmitä. 
). Reitithän olivat aivan loistavasti valittu ja oli oikeesti hienoo ajaa pitkästä aikaa muutakin kuin peltoo ja hakkuu aukeeta, joita monesti tulee pelkästään kahlattua. Kyllä tuo "kömmähdys" menee täysin artistin (ei siis Artsin, vaan artistin ;D) piikkiin, joka tosiaan muuten olisi ollut lähes harmiton ilman sitä "perkuleen" lohkaretta